Blogi uudistuu...

...kesäkuussa. Tällä hetkellä luen yliopiston pääsykokeisiin lastentarhanopettaja-linjalle. Uudistuneen blogin myötä lasten parissa työskentelevät voivat hakea täältä erilaisia vinkkejä lasten toimintatuokioiden pitämiseen!

Lastensuojelu: vanhempien peikko.

9.10.2012 Fredrikinkatu 33 :ssa oli lastensuojeluilta. Paikalla oli nuoria kertomassa lastensuojelun epäkohdista ja kehitysehdotuksista. Kirjasin ylös joitakin nuorten ajatuksia. Nuoret olivat sitä mieltä, että sijoitusperheissä olevat lapset eivät koe sijoituskoteja omaksi kodikseen vaan todellakin väliaikaiseksi ”laitoksiksi” joissa täytyy jatkuvasti olla valppaana ja tarkkailla omaa käytöstään, ettei vain tule ”lempatuksi” pois. Jos on joutunut kerran pois huonon käytöksen takia perheestä, saa helposti ongelmaisen nuoren maineen. He olivat myös sitä mieltä, että lait eivät auta sisäistämään itse lain tarkoitusta, vaan tulisi olla enemmän valistusta mm. matalan kynnyksen lastensuojelusta.

Olen itsekin kokenut työssäni ongelmaksi sen, että jos perhe on selkeästi uupunut ja kun huomaan heidän tarvitsevan apua, lastensuojelu sanan mainitseminenkin on kauhistus. Lastensuojelusta puhuttaessa ei puhuta huostaanotosta kuin äärimmäisessä tapauksessa ja silloinkin vain kun kaikki muut keinot on kokeiltu eivätkä ne ole tuottaneet lapsen kannalta toivottavaa tulosta.

Itse kannatan matalankynnyksen lastensuojelupalveluja eli sellaisia tukitoimia, johon jokaisella ongelmien kanssa painivalla perheellä on mahdollisuus turvautua, leimaantumatta ”huonoksi” perheeksi, silloin kun omat voimavarat eivät riitä. Lastensuojelu ei ole mikään peikko joka vie väkisin perheiltä lapset, vaan se on lämmin auttava käsi joka ohjaa ja neuvoo perhettä vaikeiden vaiheiden yli. Meillä on vielä paljon tehtävää jotta lastensuojelu sanana ymmärrettäisiin laajemmin. Valistusta, valistusta ja valistusta ystävät hyvät.

Lähtökuopissa

Kaleva-lehdessä keskiviikkona 12.9.2012 ilmestyneessä ajankohtaisessa artikkelissa otsikolla ”Lastensuojelutyö kaipaa kipeästi työvoimaa” mukaan sosiaalityöntekijöillä voi olla 120 asiakasta hoidettavanaan kunnissa, kun suositukset ovat 20-35 asiakasta. Artikkelin kirjoittajat (Merja Laitinen sosiaalityön professori, Johanna Hurtig sosiaalityön yliopistolehtori sekä Sanna Lähteinen koulutuspäällikkö (SOSNET) Lapin yliopisto) ovat sosiaalialan asiantuntijoita ja on kerta kaikkiaan hämmästyttävää etteivät poliitikot/päättäjät (myös kuntatasolla) kuuntele ja käytä hyödyksi heidän näkemyksiään ja mielipiteitään päättäessään sosiaalityöhön kohdistuvista resursseista. 

No, kuten ystäväni sanoi ”Kaikki päätettävät asiat ovat arvokysymyksiä”. Toisin sanoen päätöksiin heijastuu koko yhteiskuntamme arvomaailma ja on erittäin huolestuttavaa mikäli meidän arvomaailmassamme voi esiintyä näin suurta epätasa-arvoa varsinkin, kun keskustelemme lasten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi tarvittavista henkilöstömitoituksista.

Autottoman päivän tunnelmia

Olin mukana Vihreiden järjestämässä autottoman päivän tempauksessa Yrjönkadulla. Päivä oli aurinkoinen ja todella sopiva kasvomaalauksien tekemiseen, joita tein iltapäivällä lapsille ja nuorille. En omista ajokorttia, joten päivän teema oli lähellä sydäntäni sekä hyvin luontainen tapa kohdata äänestäjiä ja muita ehdokkaita. Päivän aikana sattui onnellinen ja hauska sattumus: maalatessani isosisarukselle kasvomaalausta, tämän vuoden ja 1kk ikäinen veli alkoi yhtäkkiä kävelemään golfmatolla maila kädessä. Vanhemmat olivat hyvin iloisia, koska nämä olivat lapsen ensiaskeleet! Vanhemmat harmittelivat ainoastaan harrastuksen kalliutta ;)